Satsaus tulevaisuuteen

Koska ystävä naapurissa on just näin taitava ja idearikas tapaus, oon miekin vähitellen alkanut ymmärtämään kalenteripyyhkeiden arvoa :) Kaikkea hassuahan sitä on tullut lasten syntymävuosilta kerättyä, mutta tää ei oo tullut mieleenkään... ennen kuin nyt. Ja koska parin ekan pyyhkeen osalta olin siis auttamattomasti myöhässä, joutui niitä hieman metsästämään nettihuutokaupoista. Nyt on etsintä tuottanut kuitenkin tuloksen ja pyyhekolmikko on kasassa! Pikkasen vaan naurattaa ajatus, että osaavatko lapset aikanaan arvostaa höyrähtänyttä äitiään... ehkä tätä "lahjaa" ei kannata vielä ensimmäiseen opiskelijakämppään tarjota, vaan täytynee odottaa hieman kypsempää ikää. Tai ymmärtääköhän nuo pojat tätä koskaan... voi tulevia miniäraukkoja :)

Eläköitymisen aika

Hyvin on lottopallopuku palvellut näiden vuosien aikana. Hyvin ovat siinä kaikki kolme nukkuneet ja onnellisia unia toivottavasti nähneet. Nyt on kuitenkin aika kiittää ja siirtää puku viettämään ansaittuja eläkepäiviä muiden autotalliriepujen joukkoon. Vähän on haikeutta ilmassa, mutta onneksi pieninkin alkaa olemaan tästä koosta jo ohi kasvanut ;)

Terveyspalveluiden hevijyyserit

Kipsi pois, naks. Käsi terve, eikun kohti uusia seikkailuja ;)

Näin vuoden lähestyessä loppuaan, on aika luoda silmäys kuluneeseen vuoteen ja kiittää yhteistyötahojamme. Kiitos ensiapupoliklinikalle, kun ohjasitte kaksi kaatunutta lastamme eteenpäin jatkotutkimuksiin. Kiitos ortopedian poliklinikalle, kun tutkitte kaksi murtunutta raajaa. Kiitos röntgenille, kun kuvasitte lapsiamme yhteensä kuutena eri päivänä. Kiitos kipsipoliklinikalle, kun kipsasitte kaksi kättä, oikean sekä vasemman. Kiitos lastentautien poliklinikalle, kun selvititte syyt sekä sykliselle kuumeelle että sydämen sivuäänelle. Kiitos lastenosastolle, että hoiditte ja majoititte kaksi lastamme, sekä leikki-ikäisen että vastasyntyneen. Kiitos nenä-, korva- ja kurkkutautien poliklinikalle onnistuneesta risaleikkauksesta. Niin, ja kiitos synnytysosastolle uuden elämän maailmaan saattamisesta. Synnytysosaston lääkäreille lisäkiitos, että vauvan hoidon lisäksi muistitte reseptein myös kotona potevia vesirokkolaisia. Ja kiitos myös äitiyspoliklinikalle lukuisista tapaamisistamme ennen tätä h-hetkeä. Lämmin kiitos myös keskussairaalan ulkopuolisille tahoille kuten neuvolapalveluille, hammashuollolle ja fysioterapeuteille, työterveyttä tietenkään unohtamatta. Ja, viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisempänä, iso kiitos yksityiselle sektorille röntgenkuvauksista, magneettikuvauksista sekä allergiatutkimuksista.

Että kiitoksia vaan, kaikille tasapuolisesti! Kuitenkin, jos mitenkään mahdollista, ensi vuosi voisi olla hieman (edes ihan pikkuriikkisen) kevyempi. Joohan?

Kalkki vai kepponen?

Treenit oli kovat, että se ärrä olisi sieltä löytynyt halloweeniksi ;) Ei kuitenkaan ihan vielä, vaikka lähellä on. Ärrätreenien lisäksi kyseiseen juhlapyhään valmistauduttiin pitkään ja hartaasti; asuja suunniteltiin kesästä asti, kepposiin panostettiin erityisesti (vaikkei niitä tarvittu kuin yhdessä talossa) ja viimeiset kaksi kuukautta tarkistettiin joka ilta kalenterista, monta yötä halloweeniin vielä on. Ja lisäksi vanhemmat olivat paljon suotuisempia kuin viime vuonna - että hups vaan, näin ne kasvatusperiaatteet muutt... siis jalostuvat matkan varrella ;)

Keppostelu on näillä kulmilla todella suosittua (laskin, että lapsia kävi eilen joku parikymmentä), joten joukkoon vaan! Ja naapurit olivat hyvin varautuneet; Toukonkin karkkiämpäri oli loppumatkasta niin täynnä, ettei poika meinannut jaksaa sitä itse kantaa...

Terveisiä syyslomalta!

Unikko

Jotkut ne täyttää neljäkymmentä ja jotkut ne täyttää jo viiskymmentä... ja 50 tänä vuonna täytti ainakin Marimekon iki-ihana Unikko-kuosi. Marimekot kuosit ovat aina olleet mielenmukaisia ja nyt ihastus on tarttunut myös lapseen :) Mein koti koki viime kesänä ensimmäisen muodonmuutoksen lasten kasvun myötä. Vierashuoneesta jouduttiin luopumaan, kun muutettiin työhuone sinne. Entisestä työhuoneesta tehtiin puolestaan eskarilaiselle oma huone ja entisestä lastenhuoneesta tuli sitten virallisesti poikien huone. Eskarilainen oli omasta huoneestaan aivan liekeissä ja tietenkin sinne piti hankkia uusia tärkeitä huonekaluja kuten esim. koulupöytä. Vilja sai vaikuttaa huoneen sisustukseen sekä väritykseen ja, yllätys yllätys, pinkkiähän sieltä löytyy... Ikkunaan pääsi aidon retrot punaiset Unikko-verhot, jotka ovat perintöä oikeastaan jo kolmannessa sukupolvessa. Verhot olivat myös miun ensimmäisen oman kodin ikkunassa lähes parikymmentä vuotta sitten ja sitä ennen ne kuuluivat tätini nuoruuden huoneeseen 70-luvun alussa. Että aidot ja alkuperäiset, kestävää laatua ja edelleen huoneen asukkaan mieleiset :)

Ja loppuun vielä alkaneen eskarisyksyn kunniaksi kuva ensimmäisestä aamusta. Jännitystä ilmassa...!

Herra puolivuotias

No miten on, näyttääkö hän veljeltä vai näyttääkö hän siskolta vai näyttääkö hän kenties ihan omalta itseltään? :)

Muuta merkittävää Aarnin elämässä tällä hetkellä on se, että poika on alkanut popsimaan kiinteitä. Ja hyvällä ruokahalulla on maistunut :)