Kiertomatka jatkuu - seuraavana vuorossa kaoottinen Saigon
Turrejen kiertomatka jatkui Singaporesta Vietnamiin. Lentomatka kesti vain pari tuntia, mutta muutoin hyppäys kulttuurista toiseen tuntui lähes valovuodelta. Lähes ylisiistin ja tyylikkään Singaporen jälkeen Saigon oli täydellinen vastakohta; kuuma, suuri, meluisa ja -sanalla sanoen- kaoottinen. Esim. Thaimaahan verrattuna maa tulee ehkä noin kymmenen vuoden viiveellä; maa kehittyy vähitellen turismin lisääntyessä. Toisaalta juuri tuo massaturismin puute oli erittäin nautittavaa. Seikkailtavaa tässä miljoonakaupungissa turreille riitti vaikka kuinka!
Sitten se liikenne, voi hyvänen aika, siitä voisi kertoa vaikka kirjan verran. Vaikka siitä oli kuullut puhuttavan, niin kyllä se silti uskomatonta oli. Autoja liikenteessä oli varsin vähän, sillä miljoonat saigonilaiset liikkuivat mopoilla. Mopoja tuli siis koko ajan ja joka suunnasta. Mopo on kyllä uskomattoman kätevä menopeli, sillä vaikka viisihenkinen perhe voi helposti matkata yhden mopon päällä. Lisäksi mopolla voi kuljettaa ihan mitä vain huonekaluista kotieläimiin (eikä vain yhtä eläintä, sillä samallahan siinä menee vaikka viisi vuohta...). Yllättävän sujuvasti mopoilijat kuitenkin kaahailivat, vaikkei liikennesääntöjä ei juuri tuntunut olevan tai sitten niitä ei ainakaan kukaan noudattanut. Tärkein sääntö taisi olla tööttäys; se joka ensimmäisenä tööttäsi, ja näin varoitti toisia, sai mennä ensin. Ensimmäisenä päivänä tuli kyllä mieleen, ettei täällä koskaan pääse tien yli, mutta kaikkeen tottuu, jopa uhkarohkeisiin ja yltiöpäisiin tienylityksiin. Kerran oltiin jopa niin rohkeita, että hypättiin mopotaksin kyytiin. Siihen myö tungettiin, kaksi valkoista turrea ja kuski kaupanpäälle. Hurjalta tuntui ja näytti, mutta perille päästiin ja hengissä. Lienee turha sanoa, että kypäriä ei käyttänyt tietenkään kukaan...
Kaupunki itsessään oli jo täydellinen kokemus. Seikkailua haettiin mopokyytien lisäksi myös risteilyltä, ja jos ei nyt ihan loistoristeilijä ollut, niin motorisoitu vene kuitenkin... Puolisokea kuski vei meidät off-road-risteilylle ja päästiin näkemään myös Saigon-joen toista puolta; kaunista luontoa, mutta myös ihmisten koteja slummialueilla. Ja vain kerran kuski joutui tekemään pientä koneremonttia.
Kaupungin historiapläjäys tuli hoidettua muutamalla kulttuurikohteella kommunismin kehdossa sekä päiväretkellä Cu Chin tunneleille. Saigonin keskustassa katsastimme sotarikosmuseon (War Remnants Museum), jonka näyttely kertoi melko hurjinkin kuvin, millaista kemiallista sodankäyntiä jenkkisotilaat olivat Vietnamin sodan aikoihin harrastaneet. Toinen tunnettu historiallinen kohde Saigonissa on presidentin entinen palatsi (Reunification Palace), joka oli Saigonin ensimmäinen valloitettu kohde, jonne Ho Chi Minhin kommunistijoukkojen tankit vyöryivät vappuaattona vuonna 1975. Siitä asti ovat punaliput hulmunneet.
Vietnamin sodan tunnelmiin käytiin tutustumassa myös kaupungin ulkopuolella vietkongien rakentamissa maanalaisissa tunneliverkostoissa. Cu Chin tunneleissa sissit elelivät sodan aikana ja rakennelmat olivat kyllä vaikuttavia kaikkine keittiöineen, sairaaloineen jne. Tosin tunnelit olivat uskomattoman kapeita (ne sotilaat ovat todella olleet solakoita kavereita), sillä Tonin kenkä oli suurin piirtein samankokoinen kuin jonkun tunnelin suuaukko. Tiettyyn osaan tunneleista pääsi turretkin möyrimään ja pitihän meidänkin kokeilla. Tunnelia mentiin ehkä noin 25 metriä, mutta siinä ahtaudessa, pimeydessä ja kuumuudessa jo silläkin matkalla kerkesi hartaasti toivomaan, että näkisi jälleen päivänvalon.
