Eläköitymisen aika

Hyvin on lottopallopuku palvellut näiden vuosien aikana. Hyvin ovat siinä kaikki kolme nukkuneet ja onnellisia unia toivottavasti nähneet. Nyt on kuitenkin aika kiittää ja siirtää puku viettämään ansaittuja eläkepäiviä muiden autotalliriepujen joukkoon. Vähän on haikeutta ilmassa, mutta onneksi pieninkin alkaa olemaan tästä koosta jo ohi kasvanut ;)

Terveyspalveluiden hevijyyserit

Kipsi pois, naks. Käsi terve, eikun kohti uusia seikkailuja ;)

Näin vuoden lähestyessä loppuaan, on aika luoda silmäys kuluneeseen vuoteen ja kiittää yhteistyötahojamme. Kiitos ensiapupoliklinikalle, kun ohjasitte kaksi kaatunutta lastamme eteenpäin jatkotutkimuksiin. Kiitos ortopedian poliklinikalle, kun tutkitte kaksi murtunutta raajaa. Kiitos röntgenille, kun kuvasitte lapsiamme yhteensä kuutena eri päivänä. Kiitos kipsipoliklinikalle, kun kipsasitte kaksi kättä, oikean sekä vasemman. Kiitos lastentautien poliklinikalle, kun selvititte syyt sekä sykliselle kuumeelle että sydämen sivuäänelle. Kiitos lastenosastolle, että hoiditte ja majoititte kaksi lastamme, sekä leikki-ikäisen että vastasyntyneen. Kiitos nenä-, korva- ja kurkkutautien poliklinikalle onnistuneesta risaleikkauksesta. Niin, ja kiitos synnytysosastolle uuden elämän maailmaan saattamisesta. Synnytysosaston lääkäreille lisäkiitos, että vauvan hoidon lisäksi muistitte reseptein myös kotona potevia vesirokkolaisia. Ja kiitos myös äitiyspoliklinikalle lukuisista tapaamisistamme ennen tätä h-hetkeä. Lämmin kiitos myös keskussairaalan ulkopuolisille tahoille kuten neuvolapalveluille, hammashuollolle ja fysioterapeuteille, työterveyttä tietenkään unohtamatta. Ja, viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisempänä, iso kiitos yksityiselle sektorille röntgenkuvauksista, magneettikuvauksista sekä allergiatutkimuksista.

Että kiitoksia vaan, kaikille tasapuolisesti! Kuitenkin, jos mitenkään mahdollista, ensi vuosi voisi olla hieman (edes ihan pikkuriikkisen) kevyempi. Joohan?

Kalkki vai kepponen?

Treenit oli kovat, että se ärrä olisi sieltä löytynyt halloweeniksi ;) Ei kuitenkaan ihan vielä, vaikka lähellä on. Ärrätreenien lisäksi kyseiseen juhlapyhään valmistauduttiin pitkään ja hartaasti; asuja suunniteltiin kesästä asti, kepposiin panostettiin erityisesti (vaikkei niitä tarvittu kuin yhdessä talossa) ja viimeiset kaksi kuukautta tarkistettiin joka ilta kalenterista, monta yötä halloweeniin vielä on. Ja lisäksi vanhemmat olivat paljon suotuisempia kuin viime vuonna - että hups vaan, näin ne kasvatusperiaatteet muutt... siis jalostuvat matkan varrella ;)

Keppostelu on näillä kulmilla todella suosittua (laskin, että lapsia kävi eilen joku parikymmentä), joten joukkoon vaan! Ja naapurit olivat hyvin varautuneet; Toukonkin karkkiämpäri oli loppumatkasta niin täynnä, ettei poika meinannut jaksaa sitä itse kantaa...

Terveisiä syyslomalta!

Unikko

Jotkut ne täyttää neljäkymmentä ja jotkut ne täyttää jo viiskymmentä... ja 50 tänä vuonna täytti ainakin Marimekon iki-ihana Unikko-kuosi. Marimekot kuosit ovat aina olleet mielenmukaisia ja nyt ihastus on tarttunut myös lapseen :) Mein koti koki viime kesänä ensimmäisen muodonmuutoksen lasten kasvun myötä. Vierashuoneesta jouduttiin luopumaan, kun muutettiin työhuone sinne. Entisestä työhuoneesta tehtiin puolestaan eskarilaiselle oma huone ja entisestä lastenhuoneesta tuli sitten virallisesti poikien huone. Eskarilainen oli omasta huoneestaan aivan liekeissä ja tietenkin sinne piti hankkia uusia tärkeitä huonekaluja kuten esim. koulupöytä. Vilja sai vaikuttaa huoneen sisustukseen sekä väritykseen ja, yllätys yllätys, pinkkiähän sieltä löytyy... Ikkunaan pääsi aidon retrot punaiset Unikko-verhot, jotka ovat perintöä oikeastaan jo kolmannessa sukupolvessa. Verhot olivat myös miun ensimmäisen oman kodin ikkunassa lähes parikymmentä vuotta sitten ja sitä ennen ne kuuluivat tätini nuoruuden huoneeseen 70-luvun alussa. Että aidot ja alkuperäiset, kestävää laatua ja edelleen huoneen asukkaan mieleiset :)

Ja loppuun vielä alkaneen eskarisyksyn kunniaksi kuva ensimmäisestä aamusta. Jännitystä ilmassa...!

Herra puolivuotias

No miten on, näyttääkö hän veljeltä vai näyttääkö hän siskolta vai näyttääkö hän kenties ihan omalta itseltään? :)

Muuta merkittävää Aarnin elämässä tällä hetkellä on se, että poika on alkanut popsimaan kiinteitä. Ja hyvällä ruokahalulla on maistunut :)

Turhake?

Jo kesällä 2011 mietin, että klapikone ansaitsisi kyllä oman päivityksensä. Silloin sitä ei tullut tehtyä, mutta koska nyt elämäntilanne on kutakuinkin sama, niin tehdään se päivitys nyt! Meillä nimittäin halot tehdään koneella - siitäkin huolimatta, että vekotin on ollut ehdolla jopa vuoden turhakkeeksi. Ymmärrän kyllä niitä satunnaisesti kesämökillä saunahalkoja kirveellä naputtelevia, mutta Tonin sanoin "sillä jaksaa tehdä halkoja neljä tuntia silleen, että vielä seuraavanakin päivänä jaksaa tehdä sen neljä tuntia". Puuta kun palaa kahdessa tulisijassa, niin ymmärrettävästi sitä menee vuoden mittaan. Oma kokemus koneesta on myös ihan mukanaan vievä ;) Mikä voisi olla parempaa terapiaa kotiäidille, kun kuunneltuaan ipanoiden kiljumista koko päivän, saa pistää kuulosuojaimet korville, aivot narikkaan ja alkaa tunkemaan pökköä koneeseen. Se ero vuoteen 2011 kyllä on, että nykyään tästä ei välttämättä saa nauttia enää ylhäisessä yksinäisyydessään. Isommat mukulat tykkäävät olla puusavotassa nykyään jo mukana!

Siltakemmakat

Useampi kesä ollaan ylitetty oja pihalta takametsän puolelle kapeita lankkuja pitkin. Kieli keskellä suuta ollaan taiteiltu yli kottikärryillä ja rattailla sekä toivottu, etteivät lapset tippuisi ojaan. Ajatuksissa on ollut, että jonkinlaiset sillat pitäisi saada... mutta millaiset? Tänä kesänä Toni sen sitten keksi - tehdään vaan sellaiset "laiturit"! Ja sellaiset tehtiin. Ja hyvät tuli, istuvat maisemaan ja ovat ennen kaikkea kätsät. Ja poiki tää jo vähän jatkoakin mein terminaalialueelle; nuotiopaikka on ympäröity sepelillä ja silloita alkaa kuorikatteella päällystetyt polut notskipaikalle. Rojekti jatkuu ensi kesänä...

Monen pisteen heitto?

Pistetääs näin mm-huumassa Susijengin kunniaksi yksi päivitys koripallosta :)

Viljahan aloitti harrastuksen viime talvena ja kesällä tuli mieleen, että heittopaikka omalla pihalla olisi kiva. Pikaisen kartoituksen jälkeen huomattiin, että a) lasten versiot oli ihan rimpuloita, b) "ammattilaisversiot" oli ammattilaishinnoissa, c) "sellasen voi ihan helposti tehhä itekin". Ostettiin siis korirengas, kaiveltiin vaneria omista kätköistä ja ryhdyttiin tuumasta toimeen!

Suomalaista pöytään, pažálusta!

Itänaapurin metkujen takia monen, ainakin itäsuomalaisen, perheen ruokapöytä näyttää tänä päivänä tällaiselta. No joo, kotiäiti on toki innoissaan, kun pakotejugurttia saa edullisesti pöytään, mutta onhan tässä ilmassa myös suurta sympatiaa Valiota kohtaan. Suomalaisten ostoskäyttäytymistä on ihmetelty ja ruodittu ulkomaalaista mediaa myöten (muistiko kukaan kertoo niille, paljon ruoka maksaa täällä normaalisti?), mutta niin tai näin, yksi asia on varmaa: Putin-juusto on aikakautensa ilmiö!

Saariston rengastiellä

Kyllä kotimaassa näitä lomakohteita riittää! Kun viime vuonna suunnattiin pohjoiseen, tänä kesänä lähdettiin kohti saaristoa. Juhannusta edeltävä viikko vietettiin Airistolla ja sieltä käsin tehtiin päiväretkiä sekä Nauvoon että Korpooseen. Tuo kolkka Suomesta olikin oiva valinta kesäkuussa; siinä kun kotipuolessa vihmoi räntää ja lämpöä oli +3 (jos nyt joku enää muistaa tuota alkukesää heinä-elokuun helteiden jälkeen), niin meillä paistoi aurinko. Automatkailu sujui jo rutiinilla ja perheen pieninkin pärjäsi matkassa hienosti. Ja kyllä vaan, saaristo oli oikein nätti!

Juhannuksen alla päästiin myös kokemaan sitä tunnelmaa, kun kaikki muutkin halusivat saaristoon. Aatonaattona jonotettiin Nauvon lautalle tunti, mutta sehän ei ollut vielä mitään, sillä takaisin tullessa mitattiin trippimittarista, että jono oli jo kolme ja puoli kilsaa. Lautat ajoivatkin non-stoppina juhannusvieraita saaristoon ja täyttä oli! Tämän lisäksi juhannustunnelmaa kohotettiin Sattmarkissa, jossa päästiin näkemään juhannussalon valmistumista.

Ja kerettiin viikon aikana piipahtamaan myös Turkusessa ja Muumimaailmassa. Kohokohta tietty lapsille, kun pääsivät oppimaan tuhmuuksia vanhalta tutulta Pikku Myyltä ;)

Nimitysuutisia

Perheen kuopuksen kastejuhlaa vietettiin toukokuun viimeisenä sunnuntaina. Juhliin valmistauduttiin perinteisin menoin; iskä koristeli nimikirjain-pikkuleivät, sisarukset hakivat kasteveden Saimaasta ja lippu nostettiin koko porukan voimin :)

Itse juhlanpäivä jäi varmasti mieleen säänkin suhteen. Päivä valkeni helteisenä ja juhlien alkaessa ukkoskuuro iski päälle. Kuumuus ja kosteus saikin hien virtaamaan sekä sankarilla että vierailla. Päivänsankari jaksoi kuitenkin hienosti kastetoimituksen ja nimekseen poikanen sai Aarni. Ukkoskuuron jälkeen juhlat saivat jatkua kauniissa auringon paisteessa. Päivä oli tosi mukava ja vieraat viihtyivät iltaan asti.

Ja toki juhlapäivä myös päättyi perinteisin menoin ;)