Turhake?

Jo kesällä 2011 mietin, että klapikone ansaitsisi kyllä oman päivityksensä. Silloin sitä ei tullut tehtyä, mutta koska nyt elämäntilanne on kutakuinkin sama, niin tehdään se päivitys nyt! Meillä nimittäin halot tehdään koneella - siitäkin huolimatta, että vekotin on ollut ehdolla jopa vuoden turhakkeeksi. Ymmärrän kyllä niitä satunnaisesti kesämökillä saunahalkoja kirveellä naputtelevia, mutta Tonin sanoin "sillä jaksaa tehdä halkoja neljä tuntia silleen, että vielä seuraavanakin päivänä jaksaa tehdä sen neljä tuntia". Puuta kun palaa kahdessa tulisijassa, niin ymmärrettävästi sitä menee vuoden mittaan. Oma kokemus koneesta on myös ihan mukanaan vievä ;) Mikä voisi olla parempaa terapiaa kotiäidille, kun kuunneltuaan ipanoiden kiljumista koko päivän, saa pistää kuulosuojaimet korville, aivot narikkaan ja alkaa tunkemaan pökköä koneeseen. Se ero vuoteen 2011 kyllä on, että nykyään tästä ei välttämättä saa nauttia enää ylhäisessä yksinäisyydessään. Isommat mukulat tykkäävät olla puusavotassa nykyään jo mukana!

Siltakemmakat

Useampi kesä ollaan ylitetty oja pihalta takametsän puolelle kapeita lankkuja pitkin. Kieli keskellä suuta ollaan taiteiltu yli kottikärryillä ja rattailla sekä toivottu, etteivät lapset tippuisi ojaan. Ajatuksissa on ollut, että jonkinlaiset sillat pitäisi saada... mutta millaiset? Tänä kesänä Toni sen sitten keksi - tehdään vaan sellaiset "laiturit"! Ja sellaiset tehtiin. Ja hyvät tuli, istuvat maisemaan ja ovat ennen kaikkea kätsät. Ja poiki tää jo vähän jatkoakin mein terminaalialueelle; nuotiopaikka on ympäröity sepelillä ja silloita alkaa kuorikatteella päällystetyt polut notskipaikalle. Rojekti jatkuu ensi kesänä...

Monen pisteen heitto?

Pistetääs näin mm-huumassa Susijengin kunniaksi yksi päivitys koripallosta :)

Viljahan aloitti harrastuksen viime talvena ja kesällä tuli mieleen, että heittopaikka omalla pihalla olisi kiva. Pikaisen kartoituksen jälkeen huomattiin, että a) lasten versiot oli ihan rimpuloita, b) "ammattilaisversiot" oli ammattilaishinnoissa, c) "sellasen voi ihan helposti tehhä itekin". Ostettiin siis korirengas, kaiveltiin vaneria omista kätköistä ja ryhdyttiin tuumasta toimeen!

Suomalaista pöytään, pažálusta!

Itänaapurin metkujen takia monen, ainakin itäsuomalaisen, perheen ruokapöytä näyttää tänä päivänä tällaiselta. No joo, kotiäiti on toki innoissaan, kun pakotejugurttia saa edullisesti pöytään, mutta onhan tässä ilmassa myös suurta sympatiaa Valiota kohtaan. Suomalaisten ostoskäyttäytymistä on ihmetelty ja ruodittu ulkomaalaista mediaa myöten (muistiko kukaan kertoo niille, paljon ruoka maksaa täällä normaalisti?), mutta niin tai näin, yksi asia on varmaa: Putin-juusto on aikakautensa ilmiö!

Saariston rengastiellä

Kyllä kotimaassa näitä lomakohteita riittää! Kun viime vuonna suunnattiin pohjoiseen, tänä kesänä lähdettiin kohti saaristoa. Juhannusta edeltävä viikko vietettiin Airistolla ja sieltä käsin tehtiin päiväretkiä sekä Nauvoon että Korpooseen. Tuo kolkka Suomesta olikin oiva valinta kesäkuussa; siinä kun kotipuolessa vihmoi räntää ja lämpöä oli +3 (jos nyt joku enää muistaa tuota alkukesää heinä-elokuun helteiden jälkeen), niin meillä paistoi aurinko. Automatkailu sujui jo rutiinilla ja perheen pieninkin pärjäsi matkassa hienosti. Ja kyllä vaan, saaristo oli oikein nätti!

Juhannuksen alla päästiin myös kokemaan sitä tunnelmaa, kun kaikki muutkin halusivat saaristoon. Aatonaattona jonotettiin Nauvon lautalle tunti, mutta sehän ei ollut vielä mitään, sillä takaisin tullessa mitattiin trippimittarista, että jono oli jo kolme ja puoli kilsaa. Lautat ajoivatkin non-stoppina juhannusvieraita saaristoon ja täyttä oli! Tämän lisäksi juhannustunnelmaa kohotettiin Sattmarkissa, jossa päästiin näkemään juhannussalon valmistumista.

Ja kerettiin viikon aikana piipahtamaan myös Turkusessa ja Muumimaailmassa. Kohokohta tietty lapsille, kun pääsivät oppimaan tuhmuuksia vanhalta tutulta Pikku Myyltä ;)