Työvoitto tämäkin ;)

Autokatoksen menestystarina:

Marraskuu 2009Joulukuu 2010Marraskuu 2011
PS. Autotallista ei samaa kannata kysellä ihan vielä. Ens kesänä ehkä :)

Leipomispäivä

Takan ja/tai leivinuunin lämmitys on meillä jokapäiväistä ihan talon lämmitysmielessä. Hyötylämmöillä ollaan tehty jonkin verran ruokiakin ja niistä on pääsääntöisesti (lukuun ottamatta uunipuuroa, jota ei saada onnistumaan sitten millään...) tullut tosi maukkaita. Pitsaa ja sämpylöitä on leivinuunissa myös leivottu ja jostain viime keväästä on mielessä ollut, että myös leivän paistamista pitäisi kokeilla. Noh, koska koko kesänä ei kerennyt tai jaksanut tai oli liian kuuma uunin lämmitykseen, oli viimein viime lauantaina kaikki kohdallaan ensimmäistä yritystä varten.

Sentään niin martta en (vielä) ole, että olisin saanut leivänjuuren joltain kylän mummoilta :) Sen sijaan löysin ohjeen, jossa juuren pystyi tekemään ihan itse. Ei siis muuta kuin perjantai-iltana hapankorput käymään hiivan ja jauhojen kanssa. Juuri sai vauhtia uuninlämmöistä ja eipä aikaakaan, kun iloinen pulputus alkoi käymään!

Lauantaina sitten oltiinkin aikaisin liikkeellä. Koska lapsoset armaat, jotka yleensä nukkuvat varsin mallikkaasti, päättivät jostain syystä heräillä jo kukonlaulun aikaan, oli meillä uuni tulilla jo seitsemän jälkeen aamulla. Tässä vaiheessa juuri oli tarkoitus tehdä taikinaksi. Päätin tehdä taikinan tarkasti ohjeen mukaan, koska kyseessä oli kuitenkin marttojen ohje, eikä sillä näin oletusarvoisesti ollut mahdollisuutta mennä pieleen... Jauhojen määrä alkoi kuitenkin itsestäkin tuntua jo melkoiselta, vaikkei aiempaa kokemusta ollutkaan. Loppuvaiheessa kone jaksoi hädin tuskin vaivata taikinaa, jolloin jo viimeistään olisi hälytyskellojen pitänyt soida...

Taikinan kohottua se kuitenkin näytti ihan kohtuu hyvältä, joten eikun leipomaan. Leivätkin saatiin muotoiltua ihan mukaviksi (noin niinkuin ensikertalaisilta), joten uuniin vaan. Lämmöt oli hyvät ja tunnin kuluttua ihana tuoksu leijui koko talossa. Valmiit leivätkin näyttivät ihan leiviltä, mutta kyllä totuus oli, etteivät ne kohonneet niin kuin olisi saattanut odottaa (itse syytän tuota järkyttävää jauhomäärää!). Eikä ne myöskään koskaan pehmenneet liinan alla niin kuin martat ohjeessaan lupailivat. Että näin. Itteltä meni hieman usko (kaupasta saa ihan hyvää leipää!), mutta ehkä sitä voisi vielä joskus toistamiseen kokeilla.

Plussana tällä kertaa hyvät tuoksut ja tekemisen meininki. Miinuksena syöntikelvottomat leivät (no, vähän jyrsittiin tahdon voimalla). Et turha pelätä, ei tästä mitään leivontablogia ole tulossa (saa vapaasti nauraa). Vaikka saatiin myö jälkilämmöillä sentään jotain syöntikelpoistakin aikaan ;)

Syksyn viimeiset suururakat valmiina!

Syksyn tavoitteena oli, että keretään vielä saamaan sepelit pihaan ennen talven tuloa. Ja saatiinhan myö - nyt on 30 tonnia kiviainesta levitetty ja jyrätty pihaan! Sepeli näyttää mahtavan tummalta ja -mikä parasta!- enää ei hiekka kulkeudu sisään :)


Sepeliurakan lisäksi oli tarkoitus tehdä muurikivestä pienet reunukset sekä kukka-altaat perennoille. Tää projekti toteutettiin suunnilleen näin: 1) Ninni mietti, miltä niiden pitäisi näyttää, 2) vähän mittailtiin ja vahingossa tilattiin lähes oikea määrä kiviä, 3) Toni teki kaiken valmiiksi. Vähän kyllä ensalkuun kuului kommenttia, ettei tää oo mahdollista, mutta ei aikaakaan, kun lopputulos oli just sellainen kuin pitikin!




Mein tän kesän pihaurakointi on nyt kestänyt huhtikuun lopulta marraskuun alkuun. Ollaan ihmeissämme tässä summattu, mitä kaikkea ollaan saatu tänä kesänä tehtyä; oikeesti, tiraa pihalla mihin suuntaan vaan, niin kaikki on tämän kesän aikaansaannoksia! Ja vaikka marraskuu alkoikin lämpimänä, eikä talvi ole vielä yllättänyt, niin myö ollaan päätetty laittaa pillit pussiin ja vetäytyä ansaitulle talvilevolle. Tässähän kerkee hyvin huilimaan ennen ensi kesän projekteja! Vaikka mitä idiksiä on jo mielessä...;)