Sadonkorjuu

Lähiruokaa omalta pihalta :)

Ennen ja jälkeen

Koska Toukon niska alkoi näyttämään lähinnä tsekkiläiseltä jääkiekkoilijalta, tuumattiin, että on aika sanoa heipat vauvahaivenille.

 Kyllä, mie olen jo iso poika ja lähden päiväkotiin ensi viikolla.

Syksyn eka

Ja oman pihan Pirjasta.

Jos ihmettelette piirakan päällä olevia klönttejä, niin ehkä tämän muruseoksen murut sitten vaan olivat hieman keskivertoa suurempia... vaan sitäkin makiampaa oli :)

Viime viikolla Tallinnassa

Jotta käytihin sitä kesälomalla oikein ulkomailla asti :)

(syödessä ne on aina tyytyväisiä ;)

Ruokablogi vol 2: ripsiluita

Jos sitä tuli itteensä nostettua jalustalle jollain-muka-jauhelihakastikkeella, niin kehun nyt reiluuden vuoksi Toniakin :) Sehän se mein grillausmestari kuitenkin on (eiks toi olekin miesten hommaa?) ja tämän(kin) kesän ehdoton suosikki on ribsit. Syötiin niitä nyt kolmatta kertaa tänä kesänä ja on ne vaan aina yhtä herkullisia. Vaikka ei kuitenkaan mitään pikaruokaa. Valmistushan kestää normisti kolme päivää; ekana päivänä keitellään marinadi, toisena itse lihat ja sitten vasta kolmantena hoidetaan grillaukset ja nautiskelut.

Oma kehu haisee

Mutta nyt se saa kyllä vähän haistakin, sillä mie onnistuin tekemään ekaa kertaa elämässäni sellaista jauhelihakastiketta kuin oon aina halunnut tehdä. Niin se vain on, että vaikka sitä on tässä vuosien varrella keitellyt perheelle jos jonkinlaisia sooseja, niin jotkut ruuat on vain luotuja epäonnistumaan. Ja näin siitäkin huolimatta, että olisi kokeillut kaikki maailman Näin onnistut varmasti -kikat. Miulla nää kokkailun akilleen kantapäät ovat täytekakun pohja sekä ruskeapohjaiset kastikkeet. Kakkujen suhteen olen jo luovuttanut, koska ollaan kehitelty tähän toimivampi ratkaisu; Toni paistaa pohjat ja mie keskityn täytteisiin ja koristeluun. Jauhelihakastiketta jaksan kuitenkin aina välillä, loputtomista epäonnistumisista huolimatta, kokeilla. Kyllähän se tomaattipohjainen vielä onnistuu, mutta tämä toinen... aina se maistuu joko palaneelta, on liian vaaleaa tai muuten vaan paakkuista. Kunnes nyt sitten, yks kaks onnistunut kastike. Näytti oikeanlaiselle ja maistui hyvälle. Voe elämä!

Shoppailemassa

Myö ollaan kesäloman kunniaksi tehty päiväreissuja suuntaan ja toiseen. Ja näillä reissuilla ollaan myös törmätty varsin erikoisiin kauppoihin. Viime viikolla pistäydyttiin Puumalassa aistimassa siltakemmakka-humua. Ihan päiväsaikaan, autolla ja lasten kanssa, mutta kumminkin. Aurinko paistoi täydeltä laidalta ja Puumalan satama oli veneitä täynnä. Pitäjän pääraitti oli varmaan ruuhkaisempi kuin minään muuna viikonloppuna vuodesta, vaikka kyllä sinne edelleen sekaan sopi. Sitä talsiessamme pistäydyttiin sitten myös muotipuotiin, kun niin nostalgiselta näytti!

Tällä viikolla käytiin Kiteen eläinpuistossa ihmettelemässä elukoita. Kotiin päin lähtiessä jäi vielä jätskinälkä ja sovittiin, että syödään ne sitten jossain matkalla. Päätien varresta bongattiin kyltti "Kyläkauppa 8 km", joten eikun auton nokka sinne. Määränpäästä löytyi myös nostalginen puoti; aito 50-luvun kyläkauppa. Tuumittiin, että kannatti tämä sivulenkki heittää, sillä kyllä sinne mielellään ne kuusi euroa ja risat jäätelöistä jätti.

Kukkaloistoa

Tästä viimeisestä mie olen ihan erityisen iloinen. Sain hortensian viime kesänä lahjaksi työkavereiltani ja laitoin sen syksyllä kukinnan jälkeen multiin. Kasvi ei mielestäni ollut suomalainen, joten sen selviytymisestä ei ollut mitään takeita. Lisäksi joku kasviopus kertoi, että tämän saattaa saada talvehtimaan, mutta yleensä ongelma on siinä, että Suomen kesä on liian lyhyt kukkien puhkeamiseen. Vaan mitä vielä, valtavia kukkia alkoi avautumaan heinäkuussa, eikä loppua näy! Mahtavan näköinen! Tosin ystäväni totesi, että keski-ikäisiä ollaan, kun mummokukkiin luokiteltava hortensia alkaa näyttämään nätiltä. No niin tai näin, niin upea se on, eikä miulla sentään vielä ole ruusupuskia sisääntulon varrella (saa huomauttaa sitten, kun niitä alkaa näkymään) ;)