Riemullista joulun aikaa!

Piparin tuoksua, joulun odotusta...

Lunta tulvillaan

Joulukuu = talvi. Näin ainakin meillä, sillä heräsimme ensimmäisenä adventtina sellaiseen lumipyryyn, että lumitöitä sai lykkiä ihan tosissaan. Talvi tuli siis päivässä ja jäipähän se sataa-sulaa-sataa-sulaa lumen osalta tänä vuonna väliin. Ja lapsethan siitä lumen määrästä riemastuivat tietysti välittömästi :)

Kaasu vs. induktio

Sitähän sitä pohdittiin pitkään ja hartaasti raksa-aikana. Kaasun tyylikkyydestä huolimatta päädyttiin lopulta induktioon, eikä olla kaduttu. Mutta myönnettäköön, että on kaasullakin puolensa; ainakin eilen, kun Eino päätti, että pärjäämme päivän ilman sähköä :)

Hassua kyllä huomata, miten sitä ihminen onkaan riippuvainen näistä mukavuuksista. Aamulla meiltä meni sähköt hetkeksi, mutta eipä siinä mitään ihmeellistä, niin ne monesti täällä maalla menee. Kymmenen aikaan ne sitten menivät uudestaan ja vielä kesken sunnuntaiaamun lasten ohjelmien. No ei mitään, eiköhän ne sieltä kohta tule. Meni tunti, ei tullut. Piti siivota, hektisen viikonlopun jäljiltä oli viikkosiivous vielä tekemättä, mutta mites imuroit ilman sähköä. Meni toinen tunti, mitä eikö tässä pääse edes suihkuun?! Meillä sentään tuli vettä, kun kunnallistekniikan päässä olemme (monille naapureille ei tullut, kun vesi ei nouse omasta kaivosta ilman sähköä), mutta koska kakkakaivo ei pumppaa tavaraa kunnalliseen verkostoon ilman sähköä, oli viemäriin laskettavaa vettä pakko rajoittaa. No onneksi oli sunnuntai, pärjää sitä nyt yhden vapaapäivän ilman suihkua. Siksi toisekseen Etelä-Saimaan verkkosivut lupasivat, että sähköt pyrittämään palauttamaan klo 13 mennessä. Ei palautuneet. Hei lapset, pissin jälkeen ei saa vetää vessaa, koittakaa muistaa. Mitäs sitä muuten voisi syödä? Nakkikeittoa jäi eiliseltä, ei sitä ihan hetkessä kuole, vaikkei lämmintä ruokaa saisikaan. Onhan meillä leivinuuni, jos tää rupee päiväkausia kestämään. Ai niin, onhan meillä varastossa retkikeitin, lämmitetään soppa sillä. Ihan kivaa retkeilyn makua tää sähköttömyys - vielä. Kello tuli ja meni yli yhden, sähköjä ei näkynyt. Touko kuumepotilas vaati sohvalla seuraa... ööö, millä sitä sairasta lasta viihdytettiinkään, kun ei voi katsoa dvd:tä?? Luettiin kirjoja, luettiin kaikki joulun lelulehdet ja pelattiin Kaninloikkaa. Kaikki omat hommat rästissä (ai niin, eihän sitä kuitenkaan olisi voinut siivota), mutta olipahan laatuaikaa lapsen kanssa. Eihän sitä muutakaan oikein voinut mitään tehdä, kun ei ollut niitä sähköjä, istua vaan olkkarin sohvalla yökkäri päällä ja ihmetellä, kun tuuli puhalsi koivut ihan vaakatasoon. Etelä-Saimaa päivitti sivunsa ja lupasi palauttaa sähköt huomisaamuun mennessä. Ai kun kiva, toivottavasti huomisaamuna pääsisi edes suihkuun. Ai niin, kauan pakastin pysyy kylmänä ilman sähköä? Kai se nyt 12 tuntia pysyy tai vuorokauden. Kun ei vaan avata. Lapset, ei saa avata jääkaappia turhaan, koittakaa nyt muistaa. Neljältä on muuten jo ihan pimeää. Onneksi meillä on paljon tuikkuja ja tähän maaseudun katulamputtomuuteen tottuneita myös paljon sähkölamppuja ja otsalamppua. Huh huh, onneksi Prismassa voi käydä ostoksilla sunnuntaisinkin. Ja Prismassa oli valot. Ja kun tultiin kotiin, niin meilläkin oli valot. Kiitos, 8 tuntia ilman sähköä on ihan riittävästi!

Karkki vai kepponen

Lähdettiin tänä vuonna sen verran mukaan Halloween-hapatukseen, että kaiverrettiin ukin kasvattamasta kurpitsasta lyhty. Siitä tuli ihan hieno ja ollaan poltettu siinä kynttilää jo melkein pari viikkoa.

Näillä mein kylillä tuntuu myös olevan tapana, että lapset kulkevat laumoittain karkkia vinkumassa. Tästä innostuneena Viljakin yritti, että karkin perään pitäisi päästä. No ei päästetty, eikä se tuonne pimeyteen varmaan olisi uskaltanut lähteäkään. Kompensoitiin tätä harmitusta sen verran, että luvattiin piilottaa omalle pihalle namia ja pikkuyllätyksiä. Eikun pikkunoidille otsalamput päähän ja aarrekartta kouraan. Ja rastien jälkeen tietty tarkka laskenta, että aarteet menivät tasan :)

Meidän Martti

Meillä on nyt kolmisen viikkoa asustelut lemmikkieläin, Martti-pupu. Martti on vaaleanruskea kääpiöluppakorva ja kotoisin Viinijärveltä (kyllä pupun voi hakea Pohjois-Karjalasta asti, jos ei lähempää satu sopivaa löytymään ;). Ensialkuun Martti oli aika ujo ja kyhjötti vain mökissään, mutta nykyään hän kirmailee jo rohkeasti ympäriinsä. Martti on söpö; sillä on pehmeä turkki ja pitkät viikset. Martti tykkää juosta lasten tunnelissa ja nukkua päiväunet sohvalla. Martti pitää salaatista ja porkkanoista. Martti on myös ihan kiltti ja osaa käyttää omaa vessaansa. Tosin aina Martti ei viitsi ja silloin se tekee papanoita sohvalle.

Lapset tykkäävät Martista. Vilja hoitaa sitä mielellään; antaa ruokaa ja kerää papanoita. Vilja saa myös Martin nousemaan takajaloilleen, kun sille tarjoaa korkealta porkkanan naatteja. Syliin Vilja ei meinaa Marttia uskaltaa ottaa, kun sillä on liian terävät kynnet. Touko taas ei kynsistä välitä, vaan pitää pupua mielellään sylissään paijattavana. Touko yrittää myös opettaa Martille temppuja ja komentaa sitä "hyppää!". Vielä ei pupu hyppää käskystä. Mutta muuten hyvä yhteys Toukolla ja Martilla on; kaikkia muita se melkein juoksee karkuun, mutta Touko saa vaikka työntää nenänsä pupuun kiinni, vaikka olisi ruokailu kesken. Martti saakin Toukolta paljon pusuja.

La hop sula hei sula hopsan saa

Elokuun alussa palattiin töihin ja päiväkotiin, mutta onneksi vain hetkeksi, sillä elokuun puolivälissä koitti minikesäloma kakkonen. Tuolloin pakattiin kimpsut ja kampsut autoon ja matkattiin Ruotsiin Intian mummolaan. Nyt kun visiitti osui kesäaikaan, päästiin samalla myös hauskoihin kesäkohteisiin. Menomatkalla pysähdyimme Kolmårdenin tosi hienoon eläintarhaan. Tästä eläintarhasta löytyi valtavasti eläimiä ja myös niitä vähän eksoottisempia; oli tiikereitä, leijonia, norsuja, sarvikuonoja, seeproja, kirahveja... Safaripuiston köysirata oli myös todella hyvä ja jännittävä. Pitkien kävelytaipaleiden välillä päästiin puoleksi tunniksi köysiradan vaunuun istuskelemaan ja ilmasta käsin katsomaan eläimiä aika läheltäkin. (Nykyään tuo köysirata kiertelee siis siellä, missä joskus kymmenen vuotta sitten pääsi ajelemaan autolla.) Kruununa Kolmårdenin retkelle osuimme vielä merieläinmaailmaan vahingossa oikean aikaan ja pääsimme katsomaan huikeaa delfiiniesitystä. Oli kyllä upea show! Villieläinten lisäksi hauskaa oli pieni kotieläinpuisto, jossa lapset pääsivät tekemään tuttavuutta kilien ja pikkupossujen kanssa.

Ja toki mein Ruotsin reissuihin kuuluu jo perinteisesti visiitti Leo's Leklandiin, tuohon ruottalaisten hoplopin vastineeseen.

Växjöstä käsin tehtiin päiväreissu myös Vimmerbyhyn Astrid Lindgrens Värdiin. Peppi Pitkätossua ja Vaahteranmäen Eemeliähän sitä tietysti eniten odotettiin, mutta kyllä joutui ihan itsekin yllättymään, miten paljon Lindgrenillä sitä tuotantoa olikaan... Ei sitä muistanutkaan, että hänen hahmojaan olivat myös Ronja Ryövärintytär, Veljeni Leijonamieli, Melukylän lapset, Katto-Kassinen... Alue oli viihtyisä ja eri satuihin liittyvät paikat oli tosi taidokkaasti rakennettu. Katseltavaa riitti päiväksi ja niihin tärkeimpiin eli Pepille ja Eemelille osuttiin sopivasti esitysaikaan :)

Poroja katsomassa

Tsadaa, hän on herännyt taas eloon (siis sekä blogi että päivittäjä :)! Kesältäkin jäi muutamat jutut, joten tässä tulee taas päivityksiä vähitellen...

Kesälomareissu suuntautui pohjoiseen. Tää ideahan sai alkunsa jo edeltävänä kesänä, kun tuli ajatus, että niin pohjoiseen pitäisi mennä, että pääsisi näkemään poroja! Siitä se idea sitten jalostui ja vielä kun saatiin naapurin matkailuauto lainaksi, niin eikun matkaan!

17.7.2013 Lappeenranta - Joroinen, 180 km

Päivä pakkailtiin, puunattiin ja varusteltiin autoa. Ajatus oli lähteä seuraavana aamuna aikaisin, mutta iltapäivällä alkoi polttelemaan; pitäisköhän tehdä lyhyt koeponnistus ja harjoitella jossain lähellä autossa nukkumista yksi yö. Niinpä puoli viiden aikaan startattiin kotoa ja päästiin jo melkein Joutsenoon, kun takapenkiltä kuului ensimmäinen "Koska ollaan perillä?". Tästä saattaa siis vielä tulla pitkä matka... (onneksi nykyajan mukuloita on helppo viihdyttää kannettavalla dvd:llä ja padilla). Imatran cittarin parkkiksella nautittiin hääpäivän illallinen ja yöksi ajettiin Joroisiin. Eka ilta ja nukkumaan käyminen oli jännitystä täynnä, mutta viimein uni tuli silmään.

18.7.2013 Joroinen - Ranua, 514 km

Aamulla päätettiin (lue yritettiin) lähteä aikaisin liikkeelle. Aika pian huomattiin, että 1,5 tuntia on vakio, joka menee heräämisestä liikkeelle lähtöön. Yleensä Tonin kanssa herättiin kahdeksalta ja laitettiin ittemme lähtövalmiiksi ja aamukahvit porisemaan. Sitten herätettiin lapset ja sitten aamupalojen ja -pisujen jälkeen kello oli aina puoli kymmenen, kun oltiin tien päällä. Heti toisena matkapäivänä hoksattiin vaihtaa istumajärjestystä; huomattiin, että kun mie siirryin taakse ja lapset saivat istua vuorotellen edessä, se vähensi huomattavasti takapenkkiläisten nahistelua ja paransi näin kaikkien matkustusmukavuutta. Tänään olikin sitten ensimmäinen pitkä ajo edessä - pohjoiseen kuitenkin yritettiin heti, ettei siirtymämatkaan tuhrautuisi niin paljon aikaa. Eikä se meno maailman nopeinta ollut; ajokkimme maksiminopeus oli 80 km/h, joskus hurjassa imussa alamäkeen nopeusmittari kolkutteli satasessa. Mutta eipä siinä mitään, myöhän oltiin leppoisalla kesälomamatkalla. Eikä toisen matkapäivän saldo huono ollut; ensimmäinen poro tienposkessa nähtiin jossain Kajaanin ja Ranuan välissä - matkan tavoite siis täytetty :) Illansuussa saavuimme Ranuan leirintäalueelle, saunoimme ja kasasimme uskollisen matkakumppanimme Lucifer-hiiligrillin.

19.7.2013 Ranua - Seskarö, Ruotsi 173 km

Heti aamusella suuntasimme Ranuan eläintarhaan katselemaan eläimiä. Ja kyllä niitä siellä olikin - jääkarhusta lähtien! Eläinten ihmettelyn, evästelyn ja matkamuistojen valinnan (täältä matkaan liittyivät Rolle Kettunen sekä Sarvipää) jälkeen jatkoimme Tornioon ja edelleen Haparandan Ikean lihapullapatojen äärelle. Yöpaikaksi valitsimme leirintäalueen Ruotsin puolelta ja ajoimme hieman alaspäin Perämeren rannalle Seskaröhön. Paikka oli tosi mukava; livemusiikkia ja merimaisemaa.

20.7.2013 Seskarö - Hetta, Enontekiö 374 km

Aamusella tsekkasimme Haaparannan outletit ennen kuin jatkoimme matkaa Ruotsin puolta ylöspäin. Aavasaksan kohdalla jouduimme palaamaan Suomeen, Tornionjoen toiselle puolelle, sillä tie kävi länsinaapurin puolella niin pomppuiseksi, etteivät takapenkkiläiset meinanneet enää kestää tuoleissaan. Heinäkuinen sää viileni mitä pohjoisemmaksi ajettiin ja tässä vaiheessa kävi jo mielessä, että lapsille ainakin on pakko ostaa sukkahousut jostakin. Illansuussa saavuimme Enontekiön Hettaan ja nautiskelimme retkiaterian autossa. Iltasella lämpeni vielä perhesauna ja uskaliaimmat polskahtivat jääkylmään jokeen. Kylmää ja hyttysiä - Suomen kesäistä Lappia parhaimmillaan :)

21.7.2013 Enontekiö - Vajusuvanto, Sodankylä 497 km

Enontekiöstä kurvasimme Norjan puolelle ja ajelimme päivän Norjan Lapissa, kunnes palasimme Karigasjoelta takaisin Suomen puolelle. Päivä sattui sunnuntaiksi, joten kaikki paikat (tai siis ne kaksi kylää, joiden läpi ajoimme) olivat suljettu. Lisäksi päivä oli sateinen, joten maisemat ja nähtävyydet katselimme autosta käsin. Jälkikäteen huomasimme, ettei Norjasta tullut yhtään kuvaa ja Vilja oli oikeastaan ainut, joka edes astui Norjan maaperälle, kun kerran kävi tienpientareella puskapissalla :) Suomen puolelle tultaessa lähdimme ajelemaan alaspäin ja Kaamasessa täytimme vatsamme maistuvalla poronkäristyksellä. Jatkoimme vielä matkaa ja Saariselällä pysähdyimme ihailemaan Kaunispään maisemat ja nauttimaan kuuluisat munkkikahvit. Yöpaikan bongasimme karavaanareiden lehdestä ja valintamme oli, sijaintinsa perusteella, Vajusuvanto Sodankylässä. Leirintäalueiden valinta oli kyllä ihan randomia; lehti esitteli paikat ilman luokitusta, eikä hintakaan kertonut mitään. Joskus sai tosi luksusfasiliteetit ihan edullisesti ja joskus taas kalliimpi paikka oli ollut kukoistuksessaan joskus 70-luvulla. Tää kyseinen paikka oli kyllä ihan omassa sarjassaan... Jo paikkaa lähestyessä alkoi epäilykset heräämään ja epäiltiin ettei paikka ole enää olemassakaan, mutta luotettiin kuitenkin navigaattorin ohjeisiin. Perille löydettiin ja vaikka paikka näytti lähinnä suljetulta, niin jostain esiin kaivautui varsinaisessa kunnossa oleva paikan isäntä. Jäätiin kuitenkin yöksi telttailevan saksalaispariskunnan kanssa ja loppuilta sitten ihmeteltiinkin isännän ja tämän vieraiden meininkiä. No, rantasauna lämpeni ja nurmikenttä oli ihan tasainen yöpymistarkoitukseen. Illalla kävi mielessä elokuva "Tiedän, mitä teit viime kesänä" ja aamulla päätettiin kurvata paikalta pois vähin äänin. Tosin Vilja totesi aamulla, että tää oli kyllä niin hyvä paikka, että täällä olisi voinut olla vaikka toisenkin yön...! :)

22.7.2013 Sodankylä - Puolanka 404 km

Sodankylän leirintäalueen lappilaisesta menosta toivuttuamme kurvasimme Rovaniemelle; Napapiirille ja joulupukin pajakylälle. Täällä näimme joulupukin pääpostin, lahjapuodit sekä huipennuksena tapasimme itse joulupukin Joulupukin Kammarissa. Kyllä siinä riitti ihmeteltävää niin lapsille kuin aikuisillekin. Joulupukilta jatkoimme Ounasvaaralle, jossa Toni ja Vilja kävivät laskemassa hurjat kyydit kesäkelkkaradalla. Kelkkarata oli pituudeltaan 750 m ja korkeuseroakin oli 110 m - vauhtia siis piisasi! Seuraava yöpaikka löytyi Puolangalta.

23.7.2013 Puolanka - Vuokatti, 116 km

Puolangan majoituksesta matka jatkui Vuokattiin ja vihaisten lintujen puistoon. Kyllä sitä oltiin odotettukin! Iltapäivä meni siis hikisesti vekottimesta toiseen juostessa. Leirintäalue Kattivankkuri oli muuten ihan superi ja parkkeerattiin ihan leikkipaikan kupeeseen. Iltasella lapset pääsivät vielä kokeilemaan polkuautoja.

24.7.2013 Vuokatti - Joensuu, 206 km

Aamupalan jälkeen pulahdimme virkistäytymään Katinkullan kylpylään. Monien altaiden, laskujen ja vesiputousten jälkeen matka jatkui kohti viimeistä yöpaikkaamme Joensuussa. Tämä viimeinen yö vietettiin pohjoiskarjalaisissa luksusolosuhteissa Jutalla ja Hipolla (vaikka oli se matkailuautossakin nukkuminen ihan jänskää). Iltasella vedimme parit robinit ja hevisaurukset karaokessa ja kävimme oikein ravintolassa syömässä. Tädin sanoin aiheuttamassa pahennusta, vaikka ihan suht kiltisti lapset kyllä jaksoivat käyttäytyä :)

25.7.2013 Joensuu - Lappeenranta, 240 km

Aamupäivällä kävimme Jutan ja Hipon kanssa Linnunlahden arboretumissa ja Botaniassa ihailemassa trooppisia kasveja, perhosia ja lintuja. Lounaaksi täytimme vatsamme torin jättihamppareilla (kiitos vaan ameriikan poijaat hilligrilleineen, teidän palvelujanne tuli testattua useampaan otteeseen tänä kesänä ;) ja niin alkoivat viimeiset kaartelut kohti kotia. Lappeenrannan ja kotipihan saavutimme kuuden maissa illalla ja eikun auton purkuun ja siivoukseen. Kymmenen päivää ja 2 704 kilometriä. Yllättävän kivuttomasti sujui tällainenkin autossa istuminen - pienimmät matkustajat jaksoivat, kun välillä oli riittävän hauskoja tapahtumia. Välillä siis pohjoiseenkin päin - ja nähtiinpä ainakin niitä poroja vaikka kuinka paljon!