Leipomispäivä

Takan ja/tai leivinuunin lämmitys on meillä jokapäiväistä ihan talon lämmitysmielessä. Hyötylämmöillä ollaan tehty jonkin verran ruokiakin ja niistä on pääsääntöisesti (lukuun ottamatta uunipuuroa, jota ei saada onnistumaan sitten millään...) tullut tosi maukkaita. Pitsaa ja sämpylöitä on leivinuunissa myös leivottu ja jostain viime keväästä on mielessä ollut, että myös leivän paistamista pitäisi kokeilla. Noh, koska koko kesänä ei kerennyt tai jaksanut tai oli liian kuuma uunin lämmitykseen, oli viimein viime lauantaina kaikki kohdallaan ensimmäistä yritystä varten.

Sentään niin martta en (vielä) ole, että olisin saanut leivänjuuren joltain kylän mummoilta :) Sen sijaan löysin ohjeen, jossa juuren pystyi tekemään ihan itse. Ei siis muuta kuin perjantai-iltana hapankorput käymään hiivan ja jauhojen kanssa. Juuri sai vauhtia uuninlämmöistä ja eipä aikaakaan, kun iloinen pulputus alkoi käymään!

Lauantaina sitten oltiinkin aikaisin liikkeellä. Koska lapsoset armaat, jotka yleensä nukkuvat varsin mallikkaasti, päättivät jostain syystä heräillä jo kukonlaulun aikaan, oli meillä uuni tulilla jo seitsemän jälkeen aamulla. Tässä vaiheessa juuri oli tarkoitus tehdä taikinaksi. Päätin tehdä taikinan tarkasti ohjeen mukaan, koska kyseessä oli kuitenkin marttojen ohje, eikä sillä näin oletusarvoisesti ollut mahdollisuutta mennä pieleen... Jauhojen määrä alkoi kuitenkin itsestäkin tuntua jo melkoiselta, vaikkei aiempaa kokemusta ollutkaan. Loppuvaiheessa kone jaksoi hädin tuskin vaivata taikinaa, jolloin jo viimeistään olisi hälytyskellojen pitänyt soida...

Taikinan kohottua se kuitenkin näytti ihan kohtuu hyvältä, joten eikun leipomaan. Leivätkin saatiin muotoiltua ihan mukaviksi (noin niinkuin ensikertalaisilta), joten uuniin vaan. Lämmöt oli hyvät ja tunnin kuluttua ihana tuoksu leijui koko talossa. Valmiit leivätkin näyttivät ihan leiviltä, mutta kyllä totuus oli, etteivät ne kohonneet niin kuin olisi saattanut odottaa (itse syytän tuota järkyttävää jauhomäärää!). Eikä ne myöskään koskaan pehmenneet liinan alla niin kuin martat ohjeessaan lupailivat. Että näin. Itteltä meni hieman usko (kaupasta saa ihan hyvää leipää!), mutta ehkä sitä voisi vielä joskus toistamiseen kokeilla.

Plussana tällä kertaa hyvät tuoksut ja tekemisen meininki. Miinuksena syöntikelvottomat leivät (no, vähän jyrsittiin tahdon voimalla). Et turha pelätä, ei tästä mitään leivontablogia ole tulossa (saa vapaasti nauraa). Vaikka saatiin myö jälkilämmöillä sentään jotain syöntikelpoistakin aikaan ;)