Naistenpäivän sisustusvinkki

Luulen, etten olisi pari vuotta sitten voinut kuvitellakaan, että haluaisin verhota puisen ruokapöydän vahakankaalla. Vaan riittävän monta vuotta lasten kanssa näyttää tehneen tehtävänsä; olin kyllästynyt hinkkaamaan niitä puurotahroja, pesemään pinttyneitä pöytäliinoja ja katselemaan kolhiintunutta pöydänkantta, kun tämä alkoi tuntumaan kerrassaan hyvältä ajatukselta. Eikä nuo tämän päivän vahakankaat ole niin kuin ennen; ne ovat oikein sulavia ja kauniita ja siksi toisekseen niitä kutsutaan nykyään kernikankaiksi. Katselin aikani Marimekon kuoseja, mutta päädyin kuitenkin Finlaysonin huokeampaan vaihtoehtoon. Olen tykästynyt niiden Taimi-mallistoon ja erityisesti sitä tummanharmaata olen haaveillut pussilakanoiksi. Vaan nyt oli pöytäliinan tarve suurempi ja ajattelin, että ehkä se harmaavalkoinen passaisi tässäkin tapauksessa. Vaan tämä väri oli kernissä kyllä pettymys. Siinä, missä se puuvillaisessa oli just passelin tumma, niin kernissä se oli ihan hailakka ja jopa enemmän sinertävä kuin harmaa. Kääk, pitäiskö sitten ottaa se mustavalkoinen vai onkohan se liian raju... No, ehkä ei, kun pohjaväri on kuitenkin se valkoinen. Joten ostopäätös oli tehty ja hyvin se sopikin meidän pöydälle. Toivottavasti se osoittautuu käytössä just niin hyväksi kuin mitä on odotuksetkin!