Lähestyvä muutto...

Muutosta!

Niin "komennus" täällä Kuopion periferiassa lähestyy loppuaan. Yhteensä 7 kuukauttahan mie täällä sit oon kaiken kaikkiaan ollu. Töitä on enään vajaat pariviikkoa jäljellä. Ensiksi syyskuusta- joulukuun loppuun olin tuolla "karvalakki" puolella eli aikuisten osastolla. Nyt sit viel lisäajalla olen ihan uudella alueella eli nuoriso-osastolla. Olen aina ollut vähän sitä mieltä et se ei ole miu paikka vaikka en vajaata viikkoa pitempää nuorisolla ole töissä aikaisemmin ollutkaan. Nyt se on sit ihan selvä et miu oikee alue psykiatriassa on aikuiset ja vaikeahoitoiset varsinkin. Kokemuksena aivan loistava et uskalsin mennä nuorisolle ei ainakaan voi jossitella myöhemmin ja oma näkemys sai hyvän vahvistuksen. Työpaikkana Niuvasta miulla ei ole mitään huonoa sanottavaa ja siks on tosi haikeeta/vaikeeta/surullista et pitää palata entiseen työpaikkaan takas. Täällä on alusta asti otettu uusi työntekijä vastaan todella hyvin (itteä ihan hävettää miten siellä ekks:ssä uusia kohdellaan). Henki osastoilla on ollut kadehttittavaa verrattuna ekks:n ps 1. Sairaanhoitajana työnkuva muuttu aika paljon entisestä. Vastuu kasvoi ihan uusiin mittasuhteisiin. Ero entiseen oli kun yö ja päivä...

Töitähän mie tänne tulin tekemään ja niitä olen paljon tehnytkin. Täällä kun on noita ylitöitä tarjolla ihan mahottomasti. Vahvuudet kun on minimissä ja niistä pidetään kiinni eli yksikin sairastuminen tarkoittaa muille innokkaille mahdollisuuden ylitöihin ja miehän olen sit niitä tehny. Porkkana siinä on se et voi kiertää ympäri taloa ja nähdä erillaisia osostoja.

Haikeeta/vaikeeta/surullista = vituttaa. Vituttaa suoraan sanottuna palata entiseen työpaikkaan. Pitkästä pitkään aikaan on ollut kiva mennä töihin. On nauttinut työnteosta ihan niinkun silloin ensimmäisistä kesätöistä Rauhassa. Tos edellisellä viikolla kävelin yövuoroon ja kattelin ensin omaa kämppää pihalta pakkasesta ja mietin et kukakohan se tuohonkin muuttaa miu jälkeen. Matka jatkui oli pimeetä katuvalot valaisivat sairaala-aluetta. Pakkkasesta puut olivat kuurassa, vanhoja sairaala rakennuksia, mietiskelin siinä et hitto kun on outo olo... onko vaan niin kaunista? EI on oikeesti hyvä olo mennä töihin. Oli mukava mennä töihin. Sit pitää luopua siintä vapaaehtoisesti ja tietoisesti palata sellaiseen mitä on lähtenyt pakoon. Mistä on halunnut päästä eroon, missä ei ole tuntenut oloaan hyväkis eikä ole saanut sitä kipinää millä pitäis jaksaa vielä muuta kymmenen vuotta eteenpäin...

Täällä tuli vielä nyt 10 sairaanhoitajan virkaa just auki vähän niikun kiusaksi. Muutamat osastonhoitajat ovat niistä miulle puhuneet jo marraskuusta asti et tulee virkoja auki meinaatko hakea... No kaikille tiedoksi en hae niitä nyt. Pitää oikeesti mennä kotiin ja istua alas ja miettiä uudestaan. Virkoja tulee aina lisää auki ja työt ei näytä täältä loppuvan... tämmöstä tuskaa tällä kertaa!