Turret kaupungissa

Kerrassaan harvinaista herkkua, että nämä ystävät, joita näkee kerran vuodessa tai jopa harvemmin, saapuivat Lappeenrantaan samaan aikaan. Sekä bostonilaiset että saudiarabit (vai voisiko heitä nyttemmin kutsua jo afrikkalaisiksi ;) autoilivat Lappeenrannan kauppatorille juuri ajoissa - ajoissa nauttimaan vetykioskien kotoisista makuelämyksistä. Elias-hepulle visiitti oli ensimmäinen laatuaan (kuten kaikki muutkin elämykset Suomessa), mutta poikahan pärjäsi hyvin vetyjen ja atomien tuoksussa.

Lauantai-illan vietimme mukavasti Kimpisenkadulla, tosin kymmenen vuotta 12 tunnin bileistä on tehnyt tehtävänsä. Ihmispyramidit korvasimme muilla ohjelmanumeroilla kuten herkkujen nautiskelulla sekä -perinteistä tinkimättä- maljojen kohottelulla.

Ilta jatkui mukavissa tunnelmissa ja jaksoimme sentään pubikierrokselle... Illan ohjelmistoon kuului myös -jo ehkäpä perinteeksi laskettava- pyhiinvaellus Lotta-patsaalle. Talvinen sää takasi toimivan jääkaapin ja innostuivatpa pojat jonkin sortin talviurheilustakin. Siirtymätaipaleilla innostuimme myös testaamaan lasten leikkipaikkoja ja ilta päättyi ansaitusti city-grillille. Tosin vanha kunnon grilli on enää muisto vain, nykyinen kebabluola ei juuri ymmärrä maistuvien vetyjen tai höyryävien rynkkäreiden päälle.

Ennen Lotan ja Craigin lähtöä kerkesimme juomaan lähtökahvit Kimpisenkadulla ja tällä kertaa Elias oli kutsujen etuoikeutettu keskipiste. Innokkaita syöttäjiä, kävelyttäjiä ja leikittäjiä oli tarjolla enemmänkin. Mikä suloinen pieni poika!




Saatoimme Wilkinsonit rautatieasemalle, Savannien valloituksensa alkupäähän. Piian ja Henrin kanssa jatkoimme kannustamaan Saipan poikia. Kyllä kauden päätösottelua kannatti tulla seuraamaan -vaikkapa sitten Bostonista asti!