Viimeinen yöpala...

Tätä päivitystä teenkin jo kotonta käsin... Palasin Kuopion periferiasta perjantaina 16.3. Nyt olisi melkein kuukausi lomaa ennen kun pitää palata entisen sorvin ääreen. Viime torstaina lopetin yövuorot ja tyhjentelin sitten asunnon ja perjantaina kävin luovuttamassa kaikki avaimet pois.

Viimeinen yö nuorisolla vietiettiin hyvän ruuan parissa. Tapana on ollut että joka yö tehdään jotain ruokaa ja syödään yhdessä. Silloin ei tarvitse tuoda omia pieniä nyssäköitä ja jossain pöydänkulmalla jugurttia + kuivaa leipää mussutella. Meillä oli vakio työryhmät missä valvottiin ja sama ryhmä on myös päivävuoroissa jolloin tietysti oli myös muitakin vahvistuksia mukana. Ryhmä koostui 1 sairaanhoitajasta ja 3 mielurista. Vahvuus siis oli yleensä 3 miestä ja nainen. Meidän ryhmässä oli viimoisissa öissä yksi tuuraaja kun vakijäsen oli lomalla. Kuvassa on meidän vakiporukka nauttimassa miu valmistamaa viimoista yöpalaa... Huomatkaa syömisen haasteellisuus! Sisäfilettä kertakäyttö vehkeillä, eihän sitä enään muilla osaa syödäkkään... (viini oli alkoholitonta!)

Nyt on sitten loma! Voiko joku kertoa mitä se oikein tarkoittaa ku en enää muista moista käsitettä. Viime lomasta onkin vierähtänyt jo aikamoinen tovi joten nyt ku oli päässyt vauhtiin työnteossa (+ suuret määrät ylitöitä) on ihan outoa olla tekemättä mitään. Tää on jo niiku 6 päivä lomalla. Outoutta lisää myös se että nyt ei ole parin yön jälkeen tarvinnut lähteä ajelemaan Kuopion suuntaan. Alkokohan miussa kehittymään pienen pieni japanilainen joka rakastaa työntekoa yli kaiken? No huhtikuussa tästä japanilaisesta työnarkomaanista ei ole jäljellä kun rippeet, kun paluu entiseen työpaikkaan koittaa.

Loma. Onhan tällekin lomalle suunitelmia. Perjantaina hypätään Lappeenrannan lentoasemalta koneeseen joka lennättää meidät ensin Helsingin ja Amsterdamin kautta Singaporeen. Singaporessa ihmetellään 4 yötä ja matka jatkuu napalmin käryiseen Ho Chi Minh Cityyn (Saigon) jossa majaillaan kanssa 4 yötä. Loppu loma Vietnamissa makoillaan Phan Thietin rannoilla ja 11.4 ollaankin jo takasin Lappeenrannassa. Sellasia lomamatkoja on nyt tiedossa...

Turret kaupungissa

Kerrassaan harvinaista herkkua, että nämä ystävät, joita näkee kerran vuodessa tai jopa harvemmin, saapuivat Lappeenrantaan samaan aikaan. Sekä bostonilaiset että saudiarabit (vai voisiko heitä nyttemmin kutsua jo afrikkalaisiksi ;) autoilivat Lappeenrannan kauppatorille juuri ajoissa - ajoissa nauttimaan vetykioskien kotoisista makuelämyksistä. Elias-hepulle visiitti oli ensimmäinen laatuaan (kuten kaikki muutkin elämykset Suomessa), mutta poikahan pärjäsi hyvin vetyjen ja atomien tuoksussa.

Lauantai-illan vietimme mukavasti Kimpisenkadulla, tosin kymmenen vuotta 12 tunnin bileistä on tehnyt tehtävänsä. Ihmispyramidit korvasimme muilla ohjelmanumeroilla kuten herkkujen nautiskelulla sekä -perinteistä tinkimättä- maljojen kohottelulla.

Ilta jatkui mukavissa tunnelmissa ja jaksoimme sentään pubikierrokselle... Illan ohjelmistoon kuului myös -jo ehkäpä perinteeksi laskettava- pyhiinvaellus Lotta-patsaalle. Talvinen sää takasi toimivan jääkaapin ja innostuivatpa pojat jonkin sortin talviurheilustakin. Siirtymätaipaleilla innostuimme myös testaamaan lasten leikkipaikkoja ja ilta päättyi ansaitusti city-grillille. Tosin vanha kunnon grilli on enää muisto vain, nykyinen kebabluola ei juuri ymmärrä maistuvien vetyjen tai höyryävien rynkkäreiden päälle.

Ennen Lotan ja Craigin lähtöä kerkesimme juomaan lähtökahvit Kimpisenkadulla ja tällä kertaa Elias oli kutsujen etuoikeutettu keskipiste. Innokkaita syöttäjiä, kävelyttäjiä ja leikittäjiä oli tarjolla enemmänkin. Mikä suloinen pieni poika!




Saatoimme Wilkinsonit rautatieasemalle, Savannien valloituksensa alkupäähän. Piian ja Henrin kanssa jatkoimme kannustamaan Saipan poikia. Kyllä kauden päätösottelua kannatti tulla seuraamaan -vaikkapa sitten Bostonista asti!

Kuka hyppää pisimmälle kisat...

"e.on ruhrgas" FIS Mäkihypyn Maailmancup 13.3.2007 Puijo

Tänään olisi mäkikisat tuolla Puijolla. Kävin aamulla kävelemässä ja tarkistamassa paikat. Mäki näytti olevan kunnossa iltaa varten vaikka ulkona ihan kevät keli onkin +8. Järjestysmiehet olivat jo paikoillaan puomientakana seisomassa, mut mie kävelin turistina pokkana mäkimontulle eikä kukaan kysellyt mitään

Itse en pääse kisoja seuraamaan, kun pitää lähteä yövuoroon töihin.

Yhteishenki...

Viime kerralla sanoin et aikuispuoli on miu paikka ja piste. No nyt kun on tuolla "vieraalla maalla" ollut 2 ½ kk niin ei se nyt tarkemmin mietittynä mikään paha paikka ole olla töissä. Vaatii vaan pikkasen enemmän aikaa päästä sisään ihan uudenlaisiin kuvioihin. Alkuun kun ei osannut eikä oikein tiennyt miten perin sitä oikeen olisi niin oli hyvin ammatillinen/virallinen eli vähän liian jäykkä... No siintä se pikku hiljaa alko aukenee ja yks päivä tos tuli pieni valonpilke itelle et ihanku olis alkanu hahmottaa miten ne päivät oikee soljuu nuorten maailmassa. Aikuisten osastoilla voi olla tosi "ammatillinen" joka päivä ja hoitaa hommat aika rutiinillakin, mut nuorten maailmassa saa oikeesti laittaa itteesä ihan eri tavalla likoon joka päivä. Se oli aluksi uutta ja tosi vaikeeta. Pikkuhiljaa sitä uskaltautu raottamaa "eririppuu" enemmän ja enemmän. Samalla löytää itsestäkin ihan uusia juttuja et voihan ne asiat hoitaa näinkin. Eikä vanha klisee lasten suusta se totuus tulee ole ihan puppua... aika tarkat silmät niillä loppujen lopuksi on olleet...

Aikuispuolen osastolla oli hyvä yhteishenki ja nii on tuolla nuoten maailmassakin. On ollut hieno olla yhtenä jäsenenä molemmissa työyhteisössä missä arvostetaan ihan sitä perus hoitopoikaakin kaikkine vahvuuksineen ja heikkoikuksineen. Juuri tuota yhteishenkeä ja hyvää työilmapiiriä jään kaipaamaan.
Molemmilla osastoilla on ollut kaikenlaisia yhteisiä illanviettoja joihin on "uudet" työntekijätkin otettu mukaan eikä ole niitä jätetty töihin. Jos oli työpaikoissa ero yöllä ja päivällä niin on se bileissäkin ollut iso ero. Nuorisolla kun on työntekijöitä tuplat verrattuna muihin osastoihin niin naisia on huomattavasti enemmän. Bileissä ero näkyy siinä et miehet ei istu koko iltaa saunassa juopottelemassa vaan siirtyvät naisten seuraan viettämään laatuaikaa huomattavasti aikaisemmin. Turistina olen molemmista illanvietoista napsinut kuvia roimasti, mut mietin et uskaltaako niitä laittaa näyviin. No tässä kuitenkin muutama kuva.

Ekana kuva aikuisosaston kiertojuhlista. Ollaan Viikinkiravintola Haraldissa koko porukka syömässä. ( www.ravintolaharald.fi/kuopio/)

Alkuun käytiin poikien kassa nauttimassa alkupaloja eli vähän "saunomassa". Yritys oli hyvä sulakkeet olivat vaan palaneet joten saunominen ei oikein onnistunut. Ruoka kuitenkin on ihan ok, mutta on kaupungissa parempiakin paikkoja... Sisustus on kyllä suomalaisessa mittapuussa ihan hienoa, on haluttu tehdä vähän erillainen paikka mikä erottuu kyllä muista.

Toinen kuva on rantasaunalta nuorison saunaillasta... Meno ei ole ihan niin virallista ja jäykkää...Ruoka ei ollut ihan samaa tasoa kun Haraldissa, mutta kyllä koko porukalle riitti 2 makkarapaketista ihan riittävästi syötävää... Kulinaristiset nautinnot eivät olleet nyt pääsaia...

Lähestyvä muutto...

Muutosta!

Niin "komennus" täällä Kuopion periferiassa lähestyy loppuaan. Yhteensä 7 kuukauttahan mie täällä sit oon kaiken kaikkiaan ollu. Töitä on enään vajaat pariviikkoa jäljellä. Ensiksi syyskuusta- joulukuun loppuun olin tuolla "karvalakki" puolella eli aikuisten osastolla. Nyt sit viel lisäajalla olen ihan uudella alueella eli nuoriso-osastolla. Olen aina ollut vähän sitä mieltä et se ei ole miu paikka vaikka en vajaata viikkoa pitempää nuorisolla ole töissä aikaisemmin ollutkaan. Nyt se on sit ihan selvä et miu oikee alue psykiatriassa on aikuiset ja vaikeahoitoiset varsinkin. Kokemuksena aivan loistava et uskalsin mennä nuorisolle ei ainakaan voi jossitella myöhemmin ja oma näkemys sai hyvän vahvistuksen. Työpaikkana Niuvasta miulla ei ole mitään huonoa sanottavaa ja siks on tosi haikeeta/vaikeeta/surullista et pitää palata entiseen työpaikkaan takas. Täällä on alusta asti otettu uusi työntekijä vastaan todella hyvin (itteä ihan hävettää miten siellä ekks:ssä uusia kohdellaan). Henki osastoilla on ollut kadehttittavaa verrattuna ekks:n ps 1. Sairaanhoitajana työnkuva muuttu aika paljon entisestä. Vastuu kasvoi ihan uusiin mittasuhteisiin. Ero entiseen oli kun yö ja päivä...

Töitähän mie tänne tulin tekemään ja niitä olen paljon tehnytkin. Täällä kun on noita ylitöitä tarjolla ihan mahottomasti. Vahvuudet kun on minimissä ja niistä pidetään kiinni eli yksikin sairastuminen tarkoittaa muille innokkaille mahdollisuuden ylitöihin ja miehän olen sit niitä tehny. Porkkana siinä on se et voi kiertää ympäri taloa ja nähdä erillaisia osostoja.

Haikeeta/vaikeeta/surullista = vituttaa. Vituttaa suoraan sanottuna palata entiseen työpaikkaan. Pitkästä pitkään aikaan on ollut kiva mennä töihin. On nauttinut työnteosta ihan niinkun silloin ensimmäisistä kesätöistä Rauhassa. Tos edellisellä viikolla kävelin yövuoroon ja kattelin ensin omaa kämppää pihalta pakkasesta ja mietin et kukakohan se tuohonkin muuttaa miu jälkeen. Matka jatkui oli pimeetä katuvalot valaisivat sairaala-aluetta. Pakkkasesta puut olivat kuurassa, vanhoja sairaala rakennuksia, mietiskelin siinä et hitto kun on outo olo... onko vaan niin kaunista? EI on oikeesti hyvä olo mennä töihin. Oli mukava mennä töihin. Sit pitää luopua siintä vapaaehtoisesti ja tietoisesti palata sellaiseen mitä on lähtenyt pakoon. Mistä on halunnut päästä eroon, missä ei ole tuntenut oloaan hyväkis eikä ole saanut sitä kipinää millä pitäis jaksaa vielä muuta kymmenen vuotta eteenpäin...

Täällä tuli vielä nyt 10 sairaanhoitajan virkaa just auki vähän niikun kiusaksi. Muutamat osastonhoitajat ovat niistä miulle puhuneet jo marraskuusta asti et tulee virkoja auki meinaatko hakea... No kaikille tiedoksi en hae niitä nyt. Pitää oikeesti mennä kotiin ja istua alas ja miettiä uudestaan. Virkoja tulee aina lisää auki ja työt ei näytä täältä loppuvan... tämmöstä tuskaa tällä kertaa!

Viikonloppu Lappeenrannassa!

Lopetin yövuorot lauantaina 24.2 ja ajelin heti kotiin valkenevassa aamussa. Parin päivän vapaat tiedossa ja ensimmäinen virallinen muuttokuormma kyydissä. Palataan tähän muuttokuormaan asiaan vielä myöhemmin. Viikonloppu meni nopeasti ihan kotona ollessa. Ensimmäisessä kuvassa on Venäläisen Jamon meille mittatilaustyönä tekemä "kaupunki" savustuspönttö kovassa käytössä. Rangaspolttimen päälle nostettava herkkujen teko pönttö. Norjalaista filettä siellä siellä tälläkertaa oli savustumassa. Toimii kaupunki alueella loistavasti. Ei tarvitse puitten kanssa pelata ja naapureille ei tule kun vesikielelle...

Sunnuntaina saatiin kummikoira Onni päivähoitoon. Onni on Markon Ja Tiinan pieni sylikoira. Onni on rodultaa Flätti (olikohan) kuitenkin noutajien uljasta sukua. Siintä kuulkaa voi tulla vielä vaikka Lassien veroinen kaveri, virtaa ainakin on sen verran. Onni se kehittyy kovaa vauhtia. Marko ja Tiina treenaavat Onnia kovasti ja aina välillä käyttävät näyttelyissä keräämässä palkintopöydät tyhjiksi. Muistan et vielä muutama kuukausi sit Onni ei uskaltanut meidän kiviportaita kulkea, mut nyt ne menee jo sellaista vauhtia et tassut eivät meinaa mukana kestää. Ontiin Ninnin kanssa vissiin vähän tylsiä hoitajia kun Onni hävis alakertaan ja oli ottanut hihnansa teki selvästi lähtöä... Viritti hihna portaitten alapäähän ja yritti laittaa päätään hihnaan.

Niin ne vapaat menivät ja takaisin Kuopioon tyhjentyneeseen asuntoon oli palattava...

Vieraita Kuopiossa!

Kuopion periferiaan on ilmestynyt tuttuja kasvoja Etelä-Karjalasta. Marko ja Niko tulivat tutustumaan Pohjois-Savon ihmeisiin 21-22.2.2007. Kuten kuvasta näkyy juominen korostui vierailun aikana jaffaa, pepsiä ja mikä lie eksynyt Markon käteen... Noihin ei Nikon kanssa sorruttu vaan pysyttiin vahvasti hapokkaimmissa juomissa. Kynttilöitä polteltiin ja miehisiä ruokia syötiin, siis hyvin kulinaristinen vierailu.

Toisille hapokkaatkin juomat meinasivat olla liian hapokkaita! Mitäköhän siellä kiulussa oikein on? Tiukalla tuijotuksella voi vaikka nähdä pohjan... Toisille taas on tärkeää miltä se tukka näyttää... tulihan ne karvat oikeaan järjestykseen ja päästiin lähtemään Maailman-navan (torin) ympärille pyörimään.

Ihmettelin vieläkin miten sitä selvittiin kaupunki kieroksesta ILMAN krapulaa. Kaikki oli aamulla niin virkeitä... Puijon torniin ei kuitenkaan löytynyt halukkaita lähtiöitä. Oli vähän pelottava olo... Hauskaa oli ja Iso Kiitos pojille että pääsivät tulemaan. Kesällä oltetaan jossain muualla uusiksi...